Moikka taas, sanoin kyllä jo viime postauksessa, että en ota enään stressiä blogin kirjoittamisesta tai mitään tavotteita siitä että kirjoitan silloin ja silloin. Vaan olen päättänyt, että kirjoitan sillon kun siltä tuntuu ja kun ehtii. Olen nimittäin nyt koko kesän painanut hommia Hämeen Sanomia jakaessa öisin. Joten päivällä olen nukkunut ja sen minkä ehdin niin olen kavereitten ja hevosten parissa. Sain tällä viikolla kuitenkin uuden tietokoneen kun vanhani oli poissa pelistä jo yli vuoden ja porukoiten tietokonella oli paha mitäään kirjoittaa tai tehdä kun ei saanut omaa rauhaa ja tietokoneessa oli aina jotain vikaa, että se jouduttiin viemään korjaukseen. Nyt on oma hyvä tietokone joka toimii ja saa rauhassa tehdä omia juttuja, joten toivottavasti kirjoitustahtikin tihenisi taas kun on enemmän intoa tehdä. En tänne kummallisempia asioita tullut kertomaan muutakun, että tallilla on ollut nyt aika epäonnistunut vuosi, mutta jos nämä koittelemukset rupeisivat pikku hiljaa loppumaan. Siitä päätin tulla kertomaan teille.
Eka tuli Mörrille haava jalkaa ja siitä jatkoa siihen että jalka murtui. Sitten tallillamme 6 vuotta asunut Axu tamma lopetettiin ja jotain toiveen kipinää tuli ja Liina tamma sai kauniin ori varsan, mutta harmillisesti kuukausi eteenpäin ori varsa nimeltä Eikka jouduttiin lopettamaan ja vähän ennen tätä traagista tapahtumaa Sorja tamma sai ori varsan... Rupee tuntumaan siltä, että Sorjan varsa rupee olemaan ainoo toiveenkipinä joka voi hyvin. Tämän jälkeen Henkka ruuna sai haavan jalkaan joka tulehtui ja Henkka jouduttiin viemään pariksi päiväksi Hyvinkäälle hevossairaalalle ja nyt Henkalla on jalan kuntoutus edessä...Mitähän tässä voisi enään sattua. On ollut ilon hetkiä, mutta enemmän niitä surun hetkiä. Yleensä jos jollekkin käy jotain niin sitten käy kaikille. Ainakin tässä tapauksessa ja tapahtunut tuo ilmiö.
Mutta blogi on tarkoitettu kerrottavaksi omista hevosistani, joten kerron nytten mitä Mörrille ja Ronille kuuluu. Ronin kuulumiset voin kertoa erikseen, koska siitä ei muutenkaan nykyään kuulu juurikaan, vaikka se iloisesti syökin muitten kanssa laitumella ruohoa, mutta siihen sen elämä nykyään perustuukin. Mörrillä en ole juuri mitään tehnyt muutakun käynyt sen kanssa kävelemässä maastossa ja Mörri on ollut ratsastaessa vilkas, pirteä ja energinen oma itsensä. Olen ollut sen jalan takia nyt erittäin tarkka mitä sen kanssa teen ja miten. Jos Mörri on vähänkin outo ratsastaessa tai jopa liian rauhallinen ollakseen Mörri, niin huolestun heti että herraa sattuu jalkaan. Vaikka se asia ei välttämättä niin olisikaan...Mutta ehkä ihan hyvä olla liian varovainen. Iskä aina sanoo mulle, että kyllä se jalka kestää tai jos ei, niin se on siinä. Näinhän se on, mutta jos omallekkin kohdalle mietitte omaa murtumaa mikä teille joskus sattunut, niin onhan siinä mennyt aikaa, että sitä luun osaa on voinut käyttää taas normaalisti. Ainakin omalla kokemuksella voin sanoa, että se ei ole toiminut heti 100% täydellisesti ja, että sitä on saanut varoa jonkun aikaa. Joten Mörrin tilanteessa olen ajatellut omalle kohdalle tuota asiaa, enkä halua ottaa riskiä, että Mörrin jalka menee tohjoksi ja että se hevonen jouduttaisiin lopettamaan sen takia...ei, ei...
Nyt onkin ollut myös niin kuumia kelejä, ettei ole pystynyt ratsastamaan. Tai vaikka pystyisi, niin en ole viittinyt koska Mörri on niin tumma hevonen, että se kärsii aivan liikaa tällä säällä ratsastelusta, joten ole jättänyt välistä kun ei herra suostu uimaankaan menemään muutakun puolentunnin yrittämisen jälkeen saattaa saada neljä jalkaa veteen.
Jaahas...tuntuu turhauttavalta keroa teille kun ei oikeastaan ole mitään kerrottava. Kerroin jo kaiken oleellisen lyhyessä muodossa. Syy miksi lyhyessä on se, että hevoset eivät ole minun joten en kerro niistä myöskään blogissa niinkun omistani.
Eilen kävin Mörrin kanssa kahlaamassa. Päätin taas vaihteeksi kokeilla kahlausta vaikka Mörriä saakin aina vähän pakottamalla viedä veteen. Laitoin satulan selkään koska tiesin, että herra ei uimaan mene, mutta veteen sen saattaa saada vähän matkaa. Mörrillä ei oltu kuukauteen ratsastettu, koska siltä lähti kenkä murtuneesta jalasta ja se oltiin juuri saatu takasin kun se taas lähti uudelleen, joten ei ruvettu enään siitä maksamaan että kengittäjä laittaa kolmatta kertaa sitä jalkaan. Odotin vähän vajaa kuukauden kengitäjää, että pääsen taas selkään ja nyt Mörillä onkin pysynyt taas kengät jalassa.
Nyt kun on ollut kuumia kelejä niin päätin lähteä sinne rantaan. Mörrillä oli energiaa niin paljon, että mun aikana sillä ei ole ollut vielä noin pahasti virtaa...Jokaisen auton kohalla se rupesi hankalaksi, vaikka ei sano normaalisti autoista mitään...Sain aina mennä johonkin sivuun tai Mörri keksi omia virikkeitä ettei auto pääse ohi. Mm. menemällä poikitain tielle ja hyppimällä pystyyn (pomppimalla paikallaan pienesti). Kaikki tämä sen temppuilu johtui siitä ettei herra päässyt menemään niin kovaa kuin haluaisi. Sinänsä mua vaan nauratti mutta loppu pelissä rupesi menemään hermo. Lopulta selvittiin rannalle ja siinä tuli otettua parit kuvat ja joku oli uitamassa koiraansakkin rannalla ja mahduttiin hyvin samaan aikaan. Luulin ettei Mörri mene uimaan joten otin sen satulan, mutta herra tajusikin ettei vesi ollut niin kylmää ja lähti ihan reippaasti menemään sinne kun talutin sen sinne alkuun. Se ei ikinä ole tykännyt edes kahlaamisesta ja nyt poika olisi mennyt varmaan uimaan asti jos olisi vain päästänyt. Harmi että mulla oli se satula selässä etten voinut Mörriä päästää uimaan...Hyppäsin itse selkään kun Mörri oli vedessä mahaan asti ja olin siellä hetken sen kanssa ja tulin pois.
Takas tulomatkalla Mörri rupes heti temppuileen päästessään pois vedestä. Se hyppi pystyyn ja halusi vain mennä kovaa. Pari kertaa siinä sille tiuskasin että nyt riittää ja loppu matka meni erikoisissa askellajeissa ja poikittain kävellessä (ainakin osittain). Jos päästin ohjat niin Mörri lähti ravaamaan tai ainakin olisi halunnut ravata. Pitää nyt hetken sen kanssa ihan vaan mennä kentällä ja saada suurimmat energiat pois, että tottuu taas normaaliin liikutukseen. Edelleenkään en sillä mene kovempaan kuin kävelyä, mutta pikku hiljaa rupeen sillä sitten ravailemaankin. Energioitten päästelyä vaikeuttaa se, etten voi Mörriä liinassa juoksuttaa koska ympyrällä jalka on suuremmassa rasituksessa ja sen huomasin jo viime kerralla ettei kannata. Selvittiin kuitenki hengissä takasin ja vähän rauhottuneemmin. Kahlaus meni kyllä hukkaan kun Mörri oli ihan hiessä joten sain sitä vielä kotona huuhdella viileällä vedellä. Oma varustuskaan ei ollut hyvä ja sen näköisiä jälkiäkin mulla on jaloissa ja käsissä. Mutta se on oma asiani menenkö paskassa varustuksesa hankalalla hevosella maastoon. Myönnän olevani tyhmä, mutta tiedän että hevoseni ei ole helppo tapaus kun on kerännyt energiaa hieman liikaa ja hei, tarviiko aina olla kunnon ratsastusvaatteet? En minä ainakaan halunnut laittaa pitkiä housuja jalkaan 30c+. Saatiin kuitenkin turvallisesti kaikki autot ohitettua ja mitään vaaratilanteita ei tullut. Mörrin temppuilu on kuitenkin ollut aina pientä. Sen pitää vaan aina kokeilla ratsastajaa.
Eilen kävin Mörrin kanssa kahlaamassa. Päätin taas vaihteeksi kokeilla kahlausta vaikka Mörriä saakin aina vähän pakottamalla viedä veteen. Laitoin satulan selkään koska tiesin, että herra ei uimaan mene, mutta veteen sen saattaa saada vähän matkaa. Mörrillä ei oltu kuukauteen ratsastettu, koska siltä lähti kenkä murtuneesta jalasta ja se oltiin juuri saatu takasin kun se taas lähti uudelleen, joten ei ruvettu enään siitä maksamaan että kengittäjä laittaa kolmatta kertaa sitä jalkaan. Odotin vähän vajaa kuukauden kengitäjää, että pääsen taas selkään ja nyt Mörillä onkin pysynyt taas kengät jalassa.
Nyt kun on ollut kuumia kelejä niin päätin lähteä sinne rantaan. Mörrillä oli energiaa niin paljon, että mun aikana sillä ei ole ollut vielä noin pahasti virtaa...Jokaisen auton kohalla se rupesi hankalaksi, vaikka ei sano normaalisti autoista mitään...Sain aina mennä johonkin sivuun tai Mörri keksi omia virikkeitä ettei auto pääse ohi. Mm. menemällä poikitain tielle ja hyppimällä pystyyn (pomppimalla paikallaan pienesti). Kaikki tämä sen temppuilu johtui siitä ettei herra päässyt menemään niin kovaa kuin haluaisi. Sinänsä mua vaan nauratti mutta loppu pelissä rupesi menemään hermo. Lopulta selvittiin rannalle ja siinä tuli otettua parit kuvat ja joku oli uitamassa koiraansakkin rannalla ja mahduttiin hyvin samaan aikaan. Luulin ettei Mörri mene uimaan joten otin sen satulan, mutta herra tajusikin ettei vesi ollut niin kylmää ja lähti ihan reippaasti menemään sinne kun talutin sen sinne alkuun. Se ei ikinä ole tykännyt edes kahlaamisesta ja nyt poika olisi mennyt varmaan uimaan asti jos olisi vain päästänyt. Harmi että mulla oli se satula selässä etten voinut Mörriä päästää uimaan...Hyppäsin itse selkään kun Mörri oli vedessä mahaan asti ja olin siellä hetken sen kanssa ja tulin pois.
Takas tulomatkalla Mörri rupes heti temppuileen päästessään pois vedestä. Se hyppi pystyyn ja halusi vain mennä kovaa. Pari kertaa siinä sille tiuskasin että nyt riittää ja loppu matka meni erikoisissa askellajeissa ja poikittain kävellessä (ainakin osittain). Jos päästin ohjat niin Mörri lähti ravaamaan tai ainakin olisi halunnut ravata. Pitää nyt hetken sen kanssa ihan vaan mennä kentällä ja saada suurimmat energiat pois, että tottuu taas normaaliin liikutukseen. Edelleenkään en sillä mene kovempaan kuin kävelyä, mutta pikku hiljaa rupeen sillä sitten ravailemaankin. Energioitten päästelyä vaikeuttaa se, etten voi Mörriä liinassa juoksuttaa koska ympyrällä jalka on suuremmassa rasituksessa ja sen huomasin jo viime kerralla ettei kannata. Selvittiin kuitenki hengissä takasin ja vähän rauhottuneemmin. Kahlaus meni kyllä hukkaan kun Mörri oli ihan hiessä joten sain sitä vielä kotona huuhdella viileällä vedellä. Oma varustuskaan ei ollut hyvä ja sen näköisiä jälkiäkin mulla on jaloissa ja käsissä. Mutta se on oma asiani menenkö paskassa varustuksesa hankalalla hevosella maastoon. Myönnän olevani tyhmä, mutta tiedän että hevoseni ei ole helppo tapaus kun on kerännyt energiaa hieman liikaa ja hei, tarviiko aina olla kunnon ratsastusvaatteet? En minä ainakaan halunnut laittaa pitkiä housuja jalkaan 30c+. Saatiin kuitenkin turvallisesti kaikki autot ohitettua ja mitään vaaratilanteita ei tullut. Mörrin temppuilu on kuitenkin ollut aina pientä. Sen pitää vaan aina kokeilla ratsastajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti