Jouduin valmistautumaan hyvästelemään...

Moikka, en ole taas vähään aikaan kirjoitellut blogiin koska koulu vie niin paljon aikaa ja se vähä aika meneekin kavereitten ja hevosten parissa joten en jaksa ottaa koulun aikana stressiä blogista ja siksi tulee näin pitkiä taukoja kirjoittamiseen. En kuitenkaan ole blogia hyllännyt tai jättänyt kokonaan, enkä jätä.

Tuossa onkin heti alkuun rankemmanpuoleinen otsikko, jotta saisin teidät lukijatkin huomaamaan, että olen taas ruudun ääressä. Kerron heti alkuun, että tästä aiheesta ei ole helppo kertoa ja todennäköisesti myös tätä kirjoittaessa tippuu pari pisaraa silmästä. En tiedä miten tämän tarinan teille kertoisin tai mistä aloittaisin.
Mietin tätä asiaa ja tapahtumaa edelleen ja tämä tapahtuma sai minut tajuamaan sen, että elämässä jokainen hetki on tärkeä. Ooli se mistä asiasta hyvänsä kyse, MUTTA MUISTAKAA, ELÄMÄSTÄ PITÄÄ NAUTTIA! Maaliskuun tapahtumat sai minutkin tajuamaan, että asiat voi kääntyä silmänräpäyksessä nurinpäin.
Mutta nyt asiaan...

Kuva on helmikuulta (c) Eve Julkunen

Mörrillä oli tullut haava helmikuussa oikeaan etuseen. Haavasta oli vuotanut sen verran verta, että sitä oli myös lumihangessa, maassa, joka askeleelta minkä Mörri oli kävellyt. Kun tarkastelin haavaa paremmin, se ei näyttänyt kovin isolta, eikä ollutkaan. Ratsastamaan en kuitenkaan lähtenyt ja ymmärrettävää jos hevosen jalasta vuotaa verta. Puhdistin haavan ja laitoin pumpulia haavan päälle ja pintelin jalkaan. Parin päivän huuhtelun jälkeen haavasta tuli vähän ruiskun avulla sisältä mätää, joka lahti helposti kun ruiskutti vettä sinne haavan sisään ruiskulla. Näin eläinlääkäri neuvoi pari vuotta sitten kun Mörrin lihaksessa oli kamala reikä. Tällä samalla tekniikalla myös jalassa ollut vekki lähti hyvin paranemaan ja oli 2 viikon päästä jo lähes ummessa. Haavan parannuttua rupesin taas liikuttamaan Mörriä hissukseen, liinassa juoksuttaen. En tiennyt mistä haava oli tullut tai mikä sen oli tehnyt, mutta tyhmänä en ottanut sen enempää selvää, koska haava ei ollut kovin iso. Ajattelin vain, että joku oksa oli raapaissut jalkaan, kun hevoset oli taas jotain juosseet metsässä. Otin Mörrin normaalisti liinan päähän ja eka kävelytin sitä ja sen jälkeen laitoin sen ravaamaan. Kaikki oli normaalia ja Mörri liikkui normaalisti. Liikutin Mörrin myös seuraavana päivänä. Käveli ekaksi molempiin suuntiin ja kaikki oli normaalia. Tämän jälkeen Mörri myös ravasti molempiin suuntiin ja kaikki oli normaalia. Nostin laukan eka vaikeampaan suuntaan ja herra laukkasi innoissaan vaikka laukan nostaminen ei olekkaan helppoa edelleenkään. Helpompaan suuntaan Mörri ei kuitenkaan olisi halunnut nostaa laukkaa (vasen kierros). Kuitenkin hetken yrityksen jälkeen se sen nosti mutta laukkaaminen oli hyvin tahmeaa, enkä viittinyt sitä yrittää sen enempää ja siirsin Mörrin raviin ja siitä käyntiin. Se käveli ihan normaalisti hetken aikaa ja ajattelin että laitan sen vielä ravaamaan loppu ravit. Tämä oli niin iso virhe, että mietin sitä edelleen päässäni että "miksi?". Mutta enhän minä itse sitä olisi millään voinut tietää mikä Mörrillä oli. Kyllä tuntihevosetkin ja normaalissa käytössä olevat hevoset liikkuvat välillä joinain päivinä tahmeasti. Niin myö Mörrillä on erilaisia päiviä.

 Hetken ravailtua loppuraveja yllättäen siltä lähti toinen etujalka aivan tyystin alta ja Mörristä tuli silmänräpäyksessä kolmijalkanen. Se ei ottanut askeltakaan oikealla etujalalla alleen. Se nosti jalan ylös ja käveli kolmella jalalla. Menin hetkeksi itse paniikkiin ja en tiennyt olisiko mun pitänyt itkeä vai huutaa. Rahoituin ja yritin taas saada Mörrin käveleen pari askelta, se oli edelleen yhtä kolmijalkanen. Itkin ja huusin iskää pellolle avuksi. Ekana päähäni tuli, että Mörri on entinen ja että se lopetetaan. Iskä tuli ja talutti Mörrin talliin, koska itse en siihen kyennyt vaikka yritinkin. Tallilaisemme Piia vilkaisi jalkaa, mutta ei tiennyt mikä jalassa oli. Talutimme Mörrin talliin ja soitimme eläinlääkärin paikalle. Eläinlääkärin tulossa kesti noin tunti. Eläinlääkärin tultua ei hänkään osannut sanoa muutakun että jänne mennyt tai murtuma jalassa. Ohjeeksi antoi kylmätä jalkaa kaksi kertaa päivässä 20min ajan ja tein tietenkin niin kuin käskettiin ja sanoi, että jos tilanne huononee niin soitetaan uudelleen. Tilanne ei kuitenkaan huonontunut missään vaiheessa, mutta ei myöskään parantunut...

Axulle tuli parin päivän päästä myös eläinlääkäri katsomaan sen jalkoja, koska Axullakin oli etusissa ongelmia mitä en julkisesti teille voi kertoa. Eläinlääkäri (Meidän oma) vilkaisi myös Mörrin jalkaa ja totesi ja kertoi todella huonon uutisen. Joko Mörriltä on kokonaan jalassa jänne irti tai murtuma. Vaikka Mörri olisikin parantunut niin ratsastamaan sillä ei olisi enään voinut. Iskä kertoi tämän mulle ja yritti kertoa mahdollisimma varovaisesti. Kun tulin koulusta kotiin niin iskä antoi mun ensiksi kertoa miten koulussa meni ja vasta sen jälkeen kertoi mulle nämä huonot uutiset, tietäen että muserrun. Voi iskä<3. Tiesin, että Mörri on lopetettava koska se on hevonen joka kaipaa ja tarvii liikuntaa, eikä sen pääkoppa kestä loppuelämää tarhassa seisomalla niinkuin Roni. Menin talliin ja annoin Mörrille namuja ja varauduin pahimpaan. Itkin ja puhuin sille ja sanoin iskälle tallissa, että tuntuu niin turhauttavalta enään kylmätä sen jalkaa kun tietää mitä tulee käymään. 

Kotona illemmalla puhuimme ja sanoin iskälle, että kuvataan se jalka vielä ennen lopetuspäätöstä koska haluan tietää mitä Mörrin jalasta oli mennyt rikki. Iskä oli hetken hiljaa ja rupesi etsimään halvinta mahdollisuutta, koska Mörriä ei voitu kuljettaa klinikalle niin oli se jalka tultava kuvaamaan meidän kotitallille mikä kertoi sitä, että kallis eläinlääkäri lasku tiedossa. Iskä sanoi mulle että nyt voi näyttää Saija vähän tilanne huonolta. Seuraavana päivänä kun olin koulussa niin iskältä tuli viesti että eläinlääkäri tulossa kuvauttamaan jalan klo 14 maissa. Siinä samalla kuvautetaan Neten jalka jolla tuli kintereeseen vekki 2kk sitten ja mikä oli jo parantunut. 

Eläinlääkärin tultua se rupesi heti hommiin ja Mörri oli ensisijainen kuvattava joten se kuvattiin ensiksi. Odotin kauhusta kankeana mikä tuomio tulee, mutta samalla olin iloinen että iskä suostui ja hommasi meille eläinlääkärin tallille kaikesta huolimatta. Monikaan ei vrm olisi tähän ryhtynyt ja olisi jo omansa lopettanut. Minä en kuitenkaan halunnut luovuttaa, enkä myöskään olisi kestänyt sitä taakkaa tietämättömyydestä koko loppuelämän ajan.

Kaikesta huolimatta kyllä se jalka vaan kannatti kuvauttaa...Mörrin jalasta löytyi hiusmurtuma, mikä oli jalan isommassa luussa ja eläinlääkäri sanoit, että jalka paranee ennallee ja sillä pystyy ratsastamaan parantumisen jälkeen normaalisti. Röntgen kuvasta näkyi, että hiusmurtuma oli tullut potkasusta ja silloin tajusin, että haava Mörrin jalassa oli hokinreikä. En ikinä olisi arvannut, että se hokinreikä oli, koska ei näyttänyt ollenkaan siltä, eikä Mörrin oireillut ollenkaan sellain, että jalassa oli jotain vakavempaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi laittaa pintelipatjan ja pintelijä jalkaan mikä tukee sitä ja 6 viikkoa karsina lepoa. Näin me teimme ja pitkä odotus palkittiin.

(c) Piia Perälä

Nyt hevoset laskettiin viikonloppuna isolle laitumelle ja tämä kuva otettiin silloin siellä. Mörri ravaili ja laukkaili onnensa kukkuloilla muitten kanssa, eikä sen jalassa näy mitään merkkejä murtumasta. Nyt kuitenkin kuntoutus pitää aloittaa varovaisesti ja hissukseen ihan käyntityöskentelystä alkaen. On se Mörri vaan sitkeä ruunan rupsukka. Ollaan jo niin paljon koettu vähältä piti tilanteita ja tämä oli nyt niistä viimeisin ja pahin. Meillä kun kaikki hevoset on samassa ja tulevat toimeen hyvin, mutta vahinkoja käy kaikille, eikä tämäkään varmastikaan tahallinen ollut. Olivat vaan jotain riehuneet ja huonolla tuurilla kävi näin. Kyllä se eläinlääkärikin sanoi sitä, että murtumia on käynyt hevosille ihan normaaleissa treeneissäkin, ilman minkäänlaista syytä. Että tässä olisin ihan yhtä hyvin voinut vaan olla joku tuommonenkin tapaus, mutta Mörri ei tällä kertaa ollut ja toivottavasti ei tarvitse enään kokea tätä tragediaa uudelleen. Aloitin vasta tällä viikolla Mörrin kuntouttamisen ja siinä meneekin sitten koko loppu kesä. 

Axulle kävikin vähän huonompi säkä...se lopetettiin samalla kertaa kun Mörriä kuvattiin. Sillä kävi eri eläinlääkärit sen lopettamassa ja nyt hevonen joka on tallillamme asunut 6 vuoden ajan, aina alkuajoista lähtien ei enään olekkaan..hevonen jonka rehut tein joka päivä ja hevonen mitä taluteltiin sisälle ja ulos joka päivä, ei enään olekkaan. Vielä talvella kävelin tallille ja vilkaisin nopeasti ja luulin näkeväni Axun tarhassa ja tajusin nopeati, että ei sitä voi siellä olla kun ei sitä ole enään...tähän jouduin tottua ja joutuu tottumaan edelleen..varsinkin kun hevosia haki ulkoa ja etti Axua, mutta turhaan. 

Kiitos vuosista näistä,

riemuista, myrskysäistä.

Ne vietit kanssamme työtä tehden.

Nyt käänsit eloosi uuden lehden.

Emme aina sua muistaneet kiittää,sanat tänään,

 ne mahda ei riittää.

Sen kai tiedät,

 sua korvaa ei kukaan.

Sulle onnea toivomme mukaan<3