Esteratsastuksen SM-kisat & PowerTruck, Alahärmä

Moikka!! Vuokrasin yöpaikan Powerparkin hotellista kahdelle. Kaverilleni ja minulle  lauantai-sunnuntai yöksi (4-5.6), koska silloin yö oli mulla vapaata niin ajattelin, että pitäähän sitä nyt SM-kisoja mennä katsomaan!! Olin jo kauan suunnitellut meneväni sinne, mutta koska mulla on ollut koko kesä töitä niin heitin suunnitelmani roskiin. Mulla kuitenkin osui yksi vapaayö viikonlopulle joten päätin käyttää sen hyödyksi ja varata majoituksen alkuviikosta PowerParkkin. Olen ollut aikaisemminkin siellä ja tiesin että paikka on tosi hieno ja viihtyisä joten tiesin varaavani ja maksavani hyvästä paikasta.

Mulla oli viellä lauantai yö töitä vaikka sillon sinne lahdettiinkin ajamaan niin tilaisuus piti käyttää. Ilman ongelmia ei kuitenkan ennen reissua selvitty. Nimittäin multa meni rengas kyseisenä yönä lehtiä jakaessa ja suunnittelin, että oltaisiin voitu vaikka Volvolla lähteä Alahärmään, mutta suunnitelma meni metsään. Yli puolessa välissä lehtien jakoa renkaasta kuului ihme nakutus kun joku osa osui aina asfalttiin renkaan pyöriessä. Ajattelin että se oli kivi, joka oli mennyt renkaan uriin. Muta autosta noustessa kun olin viemässä lehteä postilaatikkoon kuulin suhinaa vasemmasta takapyörästä ja huomasin pyörässä olevan joku muovinpalanen pystyssä...Ei auttanut muutakun ensiksi soittaa iskälle ja sen jälkeen jakelupäivystykseen, että en pysty jakamaan piiriä loppuun. Aikaa oli vähän ennenkuin rengas olisi tyhjä, joten lähdin suoraan ajamaan Jakeluhuoneelle viemään loput lehdet takaisin ja siitä suoraan päätä kotiin, hiekka tiellä, melkein meillä jo muovin palanen lähti renkaasta ja pihaan päästyäni ei kauaa siinä kerennyt olemaan kun rengas rupesi ja lyhistymään kasaan. Kyllähän mua vähän ärsytti kun ei viikonloppuna pääse rengasta paikkaamaan, mutta ei voinut mitään muuta kun lähteä Ala-Härmään kaverini autolla. Alahärmään lähdettiin ajamaan klo 10 aamulla ja siihen mennessä olin kerennyt nukkumaan vähän vajaa 3 tuntia. Ei mua onneksi kuitenkaan väsyttänyt paljoakaan, kun en koko 4 tunnin ajon aikana nukahtanut ollenkaan.

Perillä meitä odotti hieno huvipuistonäkymä ja hieno portti paikkaan. Hotelliaulueella oli hieno uimaallas pihassa ja hienot kukka asetelmat ympäröi uimaallasta. Kuvia mulla ei ole muutakun huoneesta ja snapchatilla otin melkein kaikki hienoimmat kuvat paikasta...Kuvia sen sijaan tuli paljon otettua kisoista, ratsukoista ja pari videotakin tuli siinä otettua.

Oltiin lauantaina perillä noin kahden maissa ja kun hotellille oltiin kamat viety niin lähdettiin katsomaan kisoja PowerParkin raviradalle missä kisat olivat. Kisoja katsomassa oltiin johonkin kuuteen asti ja siitä tulimme takaisin hotellille ja käytiin uimassa altaassa. Harmillisesti vesi oli uima-altaassa kuitenkin niin kylmää, että siellä ei ilman saunaa viihtynyt. Saunaan olisi voinut mennä, mutta emme jaksaneet saunaan lähteä. Oltiin hetki uimassa ja sen jälkeen mentiin suihkuun ja loppu ilta vietettiin vain löhöillessä.

Seuraavana päivänä herättiin aamulla klo 9 ja mentiin aamupalalle hotellille toiseen rakennukseen ennen puoli kymmentä. Aamupalana siellä oli vaikka ja mitä!! Mm. munakasta, lihapullia, nakkeja, omenaa, appelssiiniä yms. Kaikki oli syötäviä ja hyviä!!
Ruokailun jälkeen levättiin ja oltiin hetki ja lopulta laitettiin kamat kasaan ja vietiin avaimet hotellin infoon. Huoneesta piti uloskirjautua klo 12 viimeistään joten me lähdettiin sieltä puoli 12 maissa. Infosta saatiin vielä ilmaiset sisäänpääsyt huvipuiston alueelle ja ilmaisen pysäköinnin, joten käytettiin ne hyödyksi ja mentiin huvipuistoon ja laitettiin auto parkkiin. Huvipuistossa käytin kolme kertalippuja kolmeen laitteseen ja oltiin n.3h huvipuistossa. Huvipuistosta mentiin taas katsomaan Esteratsastuksen SM-kisojen loppuhuipennuksia. Viimeinen luokka jäi näkemättä koska lähdettiin pikkuhiljaa hipsimään kotia kohti ettei mene yö myöhään. Katsottiin kuitenkin senior luokka ja sijoittujat. Sää suosi kummatkin kaksi päivää. Kotiin päin lähdettiin neljän maissa ja paikalta löysin Mörrille myös Meksikolaiset suitset hyvään hintaan! Ne näätte varmaan kuvissa seuraavan kerran kun saan kuvaajan kentälle.

Voitajia paikalle saatti läheiseltä ratsastuskeskukselta kaksi suokki puttea!

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki!! Nimittäin lähdin viimevikonlopuna Alahärmään uudelleen PowerTruckkiin joka oli myös PowerParkissa. PowerTruck oli valloittanut Campinki alueen kokonaan vaikka luulin, että sekin järjestettäisiin raviradalla. Mutta näin ei kuitenkaan ollut. Tänne lähdin eri kavereitten kanssa ja tällä kertaa en ollut yötä Alahärmässä. Vähän jäi harmittamaan, että en ollut koska olisin halunnut nähdä ValoShow mikä jäi näkemättä, koska piti lähteä ajamaan kotia kohti. Toinen syy tähän oli se, että olin taas jälleen ollut yön töissä ja en kerennyt nukkumaan muutakun auton takapenkillä 4h ajomatkan verran. Tällä reissulla päästiin lähtemään Volvolla ja auto kesti edestakaisen matkan ilman ongelmia! Töistä olin siis tullut kuuden maissa aamulla ja Alahrmään lähdettin ajamaan seitsemältä. Kaverini oli kuskina ja meitä oli kolme menossa sinne. Hyvin saatiin bensat puolitettua kolmeen pekkaan. Takas päin Alahärmästä lähdettiin viiden maissa ajamaan ja ValoShow alkoi myöhään illalla. Pitää ensivuonna mennä sinne niin, että aikaakin jää hyvin ja voi sitten yöksikin jäädä sinne. PowerTruckista mulla ei ole kuvia, koska sinne en muistanut ottaa kameraa mukaan enkä muutenkaan viittinyt kun blogi ei ole tarkoitettu rekoille vain hevosille...
Tänä kesänä on kuitenkin tullut käytyä ihan kiitettävästi Alahärmässä.

Nyt mulla alkoi koulukin tällä viikolla taas rullata. Joten kesätyöt on nytten ohi ja saa taas päästä normaaliin unirytmiin muitten kanssa. IHANAA! Yö-työt tuntui mukavemmilta kun sai nukkua pitkään, mutta unirytmi oli erilainen kuin muilla eikä vapaa-ajalle jäänytkään enään niin paljoa aikaa. Joten loppuvaiheessa rupesin nukkumaan vähemmän, että kerkiän kavereittenkin kanssa tekemään jotain...

Tämä postaus oli kuitenkin tällä kertaa tässä ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

Viimepäivien kuulumiset

Moikka!! Tulen kertomaan teille nytten viimepäivien kuulumisia ja kuulumisiin kuuluu se mitä Mörrille kuuluu. Mörri tuossa juuri kengitettiin viimeviikolla joten nytten olen taas päässyt saannöllisesti ratsastelemaan ja jatkamaan Mörin kuntoutus prosessia mikä on edennyt jo tosi hyvin ja kohta pääsen taas kertomaan ja laittamaan kuvia kuinka laukkaillaan pellolla!! Tosin ehkä tämä on liian aikaista hehkuttaa...

Olen ratsastanut aina kolmepäivää putkeen ja pitänyt välissä vapaan ja sitten taas kolme päivää. Mörrillä on paljon energiaa eikä niitä pysty nyt liinassa purkamaan eikä herra itse pura niitä laitumella vaikka tilaa olisi. Joten olen mennyt "kentällä" käynti harjoituksia puoli tuntia päivässä, mikä on ehkä vähän tuottanut tulosta. Kävelyllä muutenkin hyvä alottaa, että Mörri muistaa ja oppii ettei aina ole niin kiire.. nyt on vaikea saada Mörriä kuuntelen kun sillä on energiaa. Kyllä sen kanssa joutuu välillä tekemään töitä puoli tuntia ennenkun herra rupee vähäsen keskitymään ja kuunteleen siihen oleelliseen mitä ollan tekemässä.

(c) Eveliina Julkunen

Käynti tehtävien tarkotuksena ja tavoitteena on ollut : eteen alas. Mörri on ruvennut venyttämään päätä vähän eteen alas mikä näkyy kuvissakin. Olin tosi yllättynyt että se jopa keskittyi pidempään siihen eteen alas ja ehkä jopa hokasi tehtävän jujun! Olen tehnyt tehtävää pelkästään pienillä ympyröillä ja välillä tehnyt kiemurajuttuja vähän mielenvirkistykseksi. Suoran meneminen Märrille ei tunnu olevan mikään itsestään selvyys. Se saattaa kiemurrella ja yrittää karata pohkeitten välistä koko pitkän suoran aikana jos yritän sillä suoraan menä kentällä. Joten tässä on mulle ja Mörrille uusi harjoitus tehtävä, suoraan meneminen. Nyt en edes aijo mennä maastoon sen energiamäärän takia joten treenaan sitä vain kentällä. En kuitenkaan kirjoitele teille joka päivä mitä sen kanssa olen minäkin päivänä tehnyt, koska meidän jutut on aika samanlaisia. Toki välillä muutan tehtävän muotoa, mutta kerron teille aina kun ollaan jotain mielenkiintoisempia tehtäviä tehty mistä saattaisi olla vinkkiä teillekkin. Ise olen nyt vain mennyt kahdeksikkoa ja pieniä voltteja ja ympyrällä pyörimistä. Pohkeilla olen aina ympyrällä yrittänyt vähäsen väistättää Mörriä ja aina kun se tekee jotain oikein niin kehun sitä paljon. 

(c) Eveliina Julkunen

Olen myös pitkään jo maastakäsinkin yrittänyt ruveta totuttamaan Mörriä pohkeelle yhä enemmän ja enemmän. Toki tein sitä jo alkuvaiheessakin mutta nyt kun sillä ei uskalla vielä mennä enempää kuin käyntiä, niin olen otanut pohjetta yhe enemmän käyttöön. Mörri osaa jo jotenkin pohkeenväistön oikealle muta vasemmalle sitä on saanut vielä reenata. Joten olen sitä tehnyt nyt paljon maastakäsin sen kanssa. Jos Mörrin kanssa yrittää jotain tehtävää liikaa niin sillä menee tyystin hermo. Joten herkän elukan kanssa saa myös olla varovainen ja rauhassa ruveta totuttamaan uusiin juttuihin.  Mörri on kuitenkin päässyt hyvin takasin tähän ratsastusjutuun eikä ole mitään unohtanut saikun aikana, mitä sille olen opettanut. Tuntuu enemmänkin että se muistaa ja oppii nyt paremmin ja voihan se ollakkin kun on saanut vähän lomailua! Herra tulee aina laitumeltakin mua vastaan korvat hörössä. Ihan kun sillä olisi ollut ikävä säännöllistä liikkumista <3. Voihan se ollakkin. Mörri on semmonen persoona joka kaipaa liikutusta. Nyt pitää vain pitää sormet ristissä ja toivoa, että jalka kestää eikä tule enään mitään takapakkeja. 

(c) Eveliina Julkunen

HYVÄÄ LOPPUVIIKKOA KAIKILLE!

Kun jotain tapahtuu niin kaikille tapahtuu kerralla...

Moikka taas, sanoin kyllä jo viime postauksessa, että en ota enään stressiä blogin kirjoittamisesta tai mitään tavotteita siitä että kirjoitan silloin ja silloin. Vaan olen päättänyt, että kirjoitan sillon kun siltä tuntuu ja kun ehtii. Olen nimittäin nyt koko kesän painanut hommia Hämeen Sanomia jakaessa öisin. Joten päivällä olen nukkunut ja sen minkä ehdin niin olen kavereitten ja hevosten parissa. Sain tällä viikolla kuitenkin uuden tietokoneen kun vanhani oli poissa pelistä jo yli vuoden ja porukoiten tietokonella oli paha mitäään kirjoittaa tai tehdä kun ei saanut omaa rauhaa ja tietokoneessa oli aina jotain vikaa, että se jouduttiin viemään korjaukseen. Nyt on oma hyvä tietokone joka toimii ja saa rauhassa tehdä omia juttuja, joten toivottavasti kirjoitustahtikin tihenisi taas kun on enemmän intoa tehdä. En tänne kummallisempia asioita tullut kertomaan muutakun, että tallilla on ollut nyt aika epäonnistunut vuosi, mutta jos nämä koittelemukset rupeisivat pikku hiljaa loppumaan. Siitä päätin tulla kertomaan teille.

Eka tuli Mörrille haava jalkaa ja siitä jatkoa siihen että jalka murtui. Sitten tallillamme 6 vuotta asunut Axu tamma lopetettiin ja jotain toiveen kipinää tuli ja Liina tamma sai kauniin ori varsan, mutta harmillisesti kuukausi eteenpäin ori varsa nimeltä Eikka jouduttiin lopettamaan ja vähän ennen tätä traagista tapahtumaa Sorja tamma sai ori varsan... Rupee tuntumaan siltä, että Sorjan varsa rupee olemaan ainoo toiveenkipinä joka voi hyvin. Tämän jälkeen Henkka ruuna sai haavan jalkaan joka tulehtui ja Henkka jouduttiin viemään pariksi päiväksi Hyvinkäälle hevossairaalalle ja nyt Henkalla on jalan kuntoutus edessä...Mitähän tässä voisi enään sattua. On ollut ilon hetkiä, mutta enemmän niitä surun hetkiä. Yleensä jos jollekkin käy jotain niin sitten käy kaikille. Ainakin tässä tapauksessa ja tapahtunut tuo ilmiö.

Mutta blogi on tarkoitettu kerrottavaksi omista hevosistani, joten kerron nytten mitä Mörrille ja Ronille kuuluu. Ronin kuulumiset voin kertoa erikseen, koska siitä ei muutenkaan nykyään kuulu juurikaan, vaikka se iloisesti syökin muitten kanssa laitumella ruohoa, mutta siihen sen elämä nykyään perustuukin. Mörrillä en ole juuri mitään tehnyt muutakun käynyt sen kanssa kävelemässä maastossa ja Mörri on ollut ratsastaessa vilkas, pirteä ja energinen oma itsensä. Olen ollut sen jalan takia nyt erittäin tarkka mitä sen kanssa teen ja miten. Jos Mörri on vähänkin outo ratsastaessa tai jopa liian rauhallinen ollakseen Mörri, niin huolestun heti että herraa sattuu jalkaan. Vaikka se asia ei välttämättä niin olisikaan...Mutta ehkä ihan hyvä olla liian varovainen. Iskä aina sanoo mulle, että kyllä se jalka kestää tai jos ei, niin se on siinä. Näinhän se on, mutta jos omallekkin kohdalle mietitte omaa murtumaa mikä teille joskus sattunut, niin onhan siinä mennyt aikaa, että sitä luun osaa on voinut käyttää taas normaalisti. Ainakin omalla kokemuksella voin sanoa, että se ei ole toiminut heti 100% täydellisesti ja, että sitä on saanut varoa jonkun aikaa. Joten Mörrin tilanteessa olen ajatellut omalle kohdalle tuota asiaa, enkä halua ottaa riskiä, että Mörrin jalka menee tohjoksi ja että se hevonen jouduttaisiin lopettamaan sen takia...ei, ei...

Nyt onkin ollut myös niin kuumia kelejä, ettei ole pystynyt ratsastamaan. Tai vaikka pystyisi, niin en ole viittinyt koska Mörri on niin tumma hevonen, että se kärsii aivan liikaa tällä säällä ratsastelusta, joten ole jättänyt välistä kun ei herra suostu uimaankaan menemään muutakun puolentunnin yrittämisen jälkeen saattaa saada neljä jalkaa veteen.

Jaahas...tuntuu turhauttavalta keroa teille kun ei oikeastaan ole mitään kerrottava. Kerroin jo kaiken oleellisen lyhyessä muodossa. Syy miksi lyhyessä on se, että hevoset eivät ole minun joten en kerro niistä myöskään blogissa niinkun omistani.

Eilen kävin Mörrin kanssa kahlaamassa. Päätin taas vaihteeksi kokeilla kahlausta vaikka Mörriä saakin aina vähän pakottamalla viedä veteen. Laitoin satulan selkään koska tiesin, että herra ei uimaan mene, mutta veteen sen saattaa saada vähän matkaa. Mörrillä ei oltu kuukauteen ratsastettu, koska siltä lähti kenkä murtuneesta jalasta ja se oltiin juuri saatu takasin kun se taas lähti uudelleen, joten ei ruvettu enään siitä maksamaan että kengittäjä laittaa kolmatta kertaa sitä jalkaan. Odotin vähän vajaa kuukauden kengitäjää, että pääsen taas selkään ja nyt Mörillä onkin pysynyt taas kengät jalassa.

Nyt kun on ollut kuumia kelejä niin päätin lähteä sinne rantaan. Mörrillä oli energiaa niin paljon, että mun aikana sillä ei ole ollut vielä noin pahasti virtaa...Jokaisen auton kohalla se rupesi hankalaksi, vaikka ei sano normaalisti autoista mitään...Sain aina mennä johonkin sivuun tai Mörri keksi omia virikkeitä ettei auto pääse ohi. Mm. menemällä poikitain tielle ja hyppimällä pystyyn (pomppimalla paikallaan pienesti). Kaikki tämä sen temppuilu johtui siitä ettei herra päässyt menemään niin kovaa kuin haluaisi. Sinänsä mua vaan nauratti mutta loppu pelissä rupesi menemään hermo. Lopulta selvittiin rannalle ja siinä tuli otettua parit kuvat ja joku oli uitamassa koiraansakkin rannalla ja mahduttiin hyvin samaan aikaan. Luulin ettei Mörri mene uimaan joten otin sen satulan, mutta herra tajusikin ettei vesi ollut niin kylmää ja lähti ihan reippaasti menemään sinne kun talutin sen sinne alkuun. Se ei ikinä ole tykännyt edes kahlaamisesta ja nyt poika olisi mennyt varmaan uimaan asti jos olisi vain päästänyt. Harmi että mulla oli se satula selässä etten voinut Mörriä päästää uimaan...Hyppäsin itse selkään kun Mörri oli vedessä mahaan asti ja olin siellä hetken sen kanssa ja tulin pois.

Takas tulomatkalla Mörri rupes heti temppuileen päästessään pois vedestä. Se hyppi pystyyn ja halusi vain mennä kovaa. Pari kertaa siinä sille tiuskasin että nyt riittää ja loppu matka meni erikoisissa askellajeissa ja poikittain kävellessä (ainakin osittain). Jos päästin ohjat niin Mörri lähti ravaamaan tai ainakin olisi halunnut ravata. Pitää nyt hetken sen kanssa ihan vaan mennä kentällä ja saada suurimmat energiat pois, että tottuu taas normaaliin liikutukseen. Edelleenkään en sillä mene kovempaan kuin kävelyä, mutta pikku hiljaa rupeen sillä sitten ravailemaankin. Energioitten päästelyä vaikeuttaa se, etten voi Mörriä liinassa juoksuttaa koska ympyrällä jalka on suuremmassa rasituksessa ja sen huomasin jo viime kerralla ettei kannata. Selvittiin kuitenki hengissä takasin ja vähän rauhottuneemmin. Kahlaus meni kyllä hukkaan kun Mörri oli ihan hiessä joten sain sitä vielä kotona huuhdella viileällä vedellä. Oma varustuskaan ei ollut hyvä ja sen näköisiä jälkiäkin mulla on jaloissa ja käsissä. Mutta se on oma asiani menenkö paskassa varustuksesa hankalalla hevosella maastoon. Myönnän olevani tyhmä, mutta tiedän että hevoseni ei ole helppo tapaus kun on kerännyt energiaa hieman liikaa ja hei, tarviiko aina olla kunnon ratsastusvaatteet? En minä ainakaan halunnut laittaa pitkiä housuja jalkaan 30c+. Saatiin kuitenkin turvallisesti kaikki autot ohitettua ja mitään vaaratilanteita ei tullut. Mörrin temppuilu on kuitenkin ollut aina pientä. Sen pitää vaan aina kokeilla ratsastajaa.

Jouduin valmistautumaan hyvästelemään...

Moikka, en ole taas vähään aikaan kirjoitellut blogiin koska koulu vie niin paljon aikaa ja se vähä aika meneekin kavereitten ja hevosten parissa joten en jaksa ottaa koulun aikana stressiä blogista ja siksi tulee näin pitkiä taukoja kirjoittamiseen. En kuitenkaan ole blogia hyllännyt tai jättänyt kokonaan, enkä jätä.

Tuossa onkin heti alkuun rankemmanpuoleinen otsikko, jotta saisin teidät lukijatkin huomaamaan, että olen taas ruudun ääressä. Kerron heti alkuun, että tästä aiheesta ei ole helppo kertoa ja todennäköisesti myös tätä kirjoittaessa tippuu pari pisaraa silmästä. En tiedä miten tämän tarinan teille kertoisin tai mistä aloittaisin.
Mietin tätä asiaa ja tapahtumaa edelleen ja tämä tapahtuma sai minut tajuamaan sen, että elämässä jokainen hetki on tärkeä. Ooli se mistä asiasta hyvänsä kyse, MUTTA MUISTAKAA, ELÄMÄSTÄ PITÄÄ NAUTTIA! Maaliskuun tapahtumat sai minutkin tajuamaan, että asiat voi kääntyä silmänräpäyksessä nurinpäin.
Mutta nyt asiaan...

Kuva on helmikuulta (c) Eve Julkunen

Mörrillä oli tullut haava helmikuussa oikeaan etuseen. Haavasta oli vuotanut sen verran verta, että sitä oli myös lumihangessa, maassa, joka askeleelta minkä Mörri oli kävellyt. Kun tarkastelin haavaa paremmin, se ei näyttänyt kovin isolta, eikä ollutkaan. Ratsastamaan en kuitenkaan lähtenyt ja ymmärrettävää jos hevosen jalasta vuotaa verta. Puhdistin haavan ja laitoin pumpulia haavan päälle ja pintelin jalkaan. Parin päivän huuhtelun jälkeen haavasta tuli vähän ruiskun avulla sisältä mätää, joka lahti helposti kun ruiskutti vettä sinne haavan sisään ruiskulla. Näin eläinlääkäri neuvoi pari vuotta sitten kun Mörrin lihaksessa oli kamala reikä. Tällä samalla tekniikalla myös jalassa ollut vekki lähti hyvin paranemaan ja oli 2 viikon päästä jo lähes ummessa. Haavan parannuttua rupesin taas liikuttamaan Mörriä hissukseen, liinassa juoksuttaen. En tiennyt mistä haava oli tullut tai mikä sen oli tehnyt, mutta tyhmänä en ottanut sen enempää selvää, koska haava ei ollut kovin iso. Ajattelin vain, että joku oksa oli raapaissut jalkaan, kun hevoset oli taas jotain juosseet metsässä. Otin Mörrin normaalisti liinan päähän ja eka kävelytin sitä ja sen jälkeen laitoin sen ravaamaan. Kaikki oli normaalia ja Mörri liikkui normaalisti. Liikutin Mörrin myös seuraavana päivänä. Käveli ekaksi molempiin suuntiin ja kaikki oli normaalia. Tämän jälkeen Mörri myös ravasti molempiin suuntiin ja kaikki oli normaalia. Nostin laukan eka vaikeampaan suuntaan ja herra laukkasi innoissaan vaikka laukan nostaminen ei olekkaan helppoa edelleenkään. Helpompaan suuntaan Mörri ei kuitenkaan olisi halunnut nostaa laukkaa (vasen kierros). Kuitenkin hetken yrityksen jälkeen se sen nosti mutta laukkaaminen oli hyvin tahmeaa, enkä viittinyt sitä yrittää sen enempää ja siirsin Mörrin raviin ja siitä käyntiin. Se käveli ihan normaalisti hetken aikaa ja ajattelin että laitan sen vielä ravaamaan loppu ravit. Tämä oli niin iso virhe, että mietin sitä edelleen päässäni että "miksi?". Mutta enhän minä itse sitä olisi millään voinut tietää mikä Mörrillä oli. Kyllä tuntihevosetkin ja normaalissa käytössä olevat hevoset liikkuvat välillä joinain päivinä tahmeasti. Niin myö Mörrillä on erilaisia päiviä.

 Hetken ravailtua loppuraveja yllättäen siltä lähti toinen etujalka aivan tyystin alta ja Mörristä tuli silmänräpäyksessä kolmijalkanen. Se ei ottanut askeltakaan oikealla etujalalla alleen. Se nosti jalan ylös ja käveli kolmella jalalla. Menin hetkeksi itse paniikkiin ja en tiennyt olisiko mun pitänyt itkeä vai huutaa. Rahoituin ja yritin taas saada Mörrin käveleen pari askelta, se oli edelleen yhtä kolmijalkanen. Itkin ja huusin iskää pellolle avuksi. Ekana päähäni tuli, että Mörri on entinen ja että se lopetetaan. Iskä tuli ja talutti Mörrin talliin, koska itse en siihen kyennyt vaikka yritinkin. Tallilaisemme Piia vilkaisi jalkaa, mutta ei tiennyt mikä jalassa oli. Talutimme Mörrin talliin ja soitimme eläinlääkärin paikalle. Eläinlääkärin tulossa kesti noin tunti. Eläinlääkärin tultua ei hänkään osannut sanoa muutakun että jänne mennyt tai murtuma jalassa. Ohjeeksi antoi kylmätä jalkaa kaksi kertaa päivässä 20min ajan ja tein tietenkin niin kuin käskettiin ja sanoi, että jos tilanne huononee niin soitetaan uudelleen. Tilanne ei kuitenkaan huonontunut missään vaiheessa, mutta ei myöskään parantunut...

Axulle tuli parin päivän päästä myös eläinlääkäri katsomaan sen jalkoja, koska Axullakin oli etusissa ongelmia mitä en julkisesti teille voi kertoa. Eläinlääkäri (Meidän oma) vilkaisi myös Mörrin jalkaa ja totesi ja kertoi todella huonon uutisen. Joko Mörriltä on kokonaan jalassa jänne irti tai murtuma. Vaikka Mörri olisikin parantunut niin ratsastamaan sillä ei olisi enään voinut. Iskä kertoi tämän mulle ja yritti kertoa mahdollisimma varovaisesti. Kun tulin koulusta kotiin niin iskä antoi mun ensiksi kertoa miten koulussa meni ja vasta sen jälkeen kertoi mulle nämä huonot uutiset, tietäen että muserrun. Voi iskä<3. Tiesin, että Mörri on lopetettava koska se on hevonen joka kaipaa ja tarvii liikuntaa, eikä sen pääkoppa kestä loppuelämää tarhassa seisomalla niinkuin Roni. Menin talliin ja annoin Mörrille namuja ja varauduin pahimpaan. Itkin ja puhuin sille ja sanoin iskälle tallissa, että tuntuu niin turhauttavalta enään kylmätä sen jalkaa kun tietää mitä tulee käymään. 

Kotona illemmalla puhuimme ja sanoin iskälle, että kuvataan se jalka vielä ennen lopetuspäätöstä koska haluan tietää mitä Mörrin jalasta oli mennyt rikki. Iskä oli hetken hiljaa ja rupesi etsimään halvinta mahdollisuutta, koska Mörriä ei voitu kuljettaa klinikalle niin oli se jalka tultava kuvaamaan meidän kotitallille mikä kertoi sitä, että kallis eläinlääkäri lasku tiedossa. Iskä sanoi mulle että nyt voi näyttää Saija vähän tilanne huonolta. Seuraavana päivänä kun olin koulussa niin iskältä tuli viesti että eläinlääkäri tulossa kuvauttamaan jalan klo 14 maissa. Siinä samalla kuvautetaan Neten jalka jolla tuli kintereeseen vekki 2kk sitten ja mikä oli jo parantunut. 

Eläinlääkärin tultua se rupesi heti hommiin ja Mörri oli ensisijainen kuvattava joten se kuvattiin ensiksi. Odotin kauhusta kankeana mikä tuomio tulee, mutta samalla olin iloinen että iskä suostui ja hommasi meille eläinlääkärin tallille kaikesta huolimatta. Monikaan ei vrm olisi tähän ryhtynyt ja olisi jo omansa lopettanut. Minä en kuitenkaan halunnut luovuttaa, enkä myöskään olisi kestänyt sitä taakkaa tietämättömyydestä koko loppuelämän ajan.

Kaikesta huolimatta kyllä se jalka vaan kannatti kuvauttaa...Mörrin jalasta löytyi hiusmurtuma, mikä oli jalan isommassa luussa ja eläinlääkäri sanoit, että jalka paranee ennallee ja sillä pystyy ratsastamaan parantumisen jälkeen normaalisti. Röntgen kuvasta näkyi, että hiusmurtuma oli tullut potkasusta ja silloin tajusin, että haava Mörrin jalassa oli hokinreikä. En ikinä olisi arvannut, että se hokinreikä oli, koska ei näyttänyt ollenkaan siltä, eikä Mörrin oireillut ollenkaan sellain, että jalassa oli jotain vakavempaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi laittaa pintelipatjan ja pintelijä jalkaan mikä tukee sitä ja 6 viikkoa karsina lepoa. Näin me teimme ja pitkä odotus palkittiin.

(c) Piia Perälä

Nyt hevoset laskettiin viikonloppuna isolle laitumelle ja tämä kuva otettiin silloin siellä. Mörri ravaili ja laukkaili onnensa kukkuloilla muitten kanssa, eikä sen jalassa näy mitään merkkejä murtumasta. Nyt kuitenkin kuntoutus pitää aloittaa varovaisesti ja hissukseen ihan käyntityöskentelystä alkaen. On se Mörri vaan sitkeä ruunan rupsukka. Ollaan jo niin paljon koettu vähältä piti tilanteita ja tämä oli nyt niistä viimeisin ja pahin. Meillä kun kaikki hevoset on samassa ja tulevat toimeen hyvin, mutta vahinkoja käy kaikille, eikä tämäkään varmastikaan tahallinen ollut. Olivat vaan jotain riehuneet ja huonolla tuurilla kävi näin. Kyllä se eläinlääkärikin sanoi sitä, että murtumia on käynyt hevosille ihan normaaleissa treeneissäkin, ilman minkäänlaista syytä. Että tässä olisin ihan yhtä hyvin voinut vaan olla joku tuommonenkin tapaus, mutta Mörri ei tällä kertaa ollut ja toivottavasti ei tarvitse enään kokea tätä tragediaa uudelleen. Aloitin vasta tällä viikolla Mörrin kuntouttamisen ja siinä meneekin sitten koko loppu kesä. 

Axulle kävikin vähän huonompi säkä...se lopetettiin samalla kertaa kun Mörriä kuvattiin. Sillä kävi eri eläinlääkärit sen lopettamassa ja nyt hevonen joka on tallillamme asunut 6 vuoden ajan, aina alkuajoista lähtien ei enään olekkaan..hevonen jonka rehut tein joka päivä ja hevonen mitä taluteltiin sisälle ja ulos joka päivä, ei enään olekkaan. Vielä talvella kävelin tallille ja vilkaisin nopeasti ja luulin näkeväni Axun tarhassa ja tajusin nopeati, että ei sitä voi siellä olla kun ei sitä ole enään...tähän jouduin tottua ja joutuu tottumaan edelleen..varsinkin kun hevosia haki ulkoa ja etti Axua, mutta turhaan. 

Kiitos vuosista näistä,

riemuista, myrskysäistä.

Ne vietit kanssamme työtä tehden.

Nyt käänsit eloosi uuden lehden.

Emme aina sua muistaneet kiittää,sanat tänään,

 ne mahda ei riittää.

Sen kai tiedät,

 sua korvaa ei kukaan.

Sulle onnea toivomme mukaan<3

Ronin kuulumiset

Moikka! Kerroin teille jo edellisessä postauksessa, että teen postauksen missä kerron hieman Ronin kuulumisia ja miten sillä oikein menee. Nyt vihdoin sain tämän postauksen teille kirjoitettua ja julkaistua. Menihän siinä hetki. Mutta nyt ilman isompia puheita niihin Rompan kuulumisiin!

Ronilla ei ole enään juurikaan ratsasteltu. Sitä käydään enään ainoastaan taluttelemassa, harjaillaan ja pidetään hyvänä. Ronilla ei enään pidetä kenkiäkään jalassa, joten kengittäjämme käy vain vuolemassa kaviot samlla kuin kengittää Mörrin. Tulimme tähän päätökseen, kun kengät ei kulu/niitä ei tarvitse kun ei niille ole käyttöä ja Roni pärjää hyvin ilman kenkiäkin. Yritin talvella liikutella Ronia selästä käsin, mutta Roni oli kamalan laiskahko liikkumaan jalan takia. Ei se sitä mitenkään ontunut, mutta ei se olisi halunnut käyntiä enempääkään mennä. Parempi näin, että herra saa viettää eläkepäiviään. On se poika vaan aina niin suloinen kun haen Mörrin tarhasta ja aina ekana kuka tulee luokse on Roni. Poika haluaisin aina niin lähteä mamman mukaan. On se vaan niin suloinen tapaus. Käyn aina niin sääliksi kun en otakkaan sitä vaan Mörrin...Kyllähän mä välillä Roninkin otan harjaukseen yms. Mutta Ronille kuuluu siis hyvää. Poika on hyvissä voinneissa. Itseasiassa mä pesin sen tossa viikko sitten kun oli lämpösiä kelejä. Ronin karva oli sen jälkeen ihana pehmeä ja kiiltävä. Aika paljon lähti likaakin pesun myötä. Hyvä että pesin! Kun ei herra hikoa enään treenejen myötä, niin ei sitä myöskään tarvitse huuhtoa. Joten tämän takia lähti siitä hieman enemmän likavettä kuin Mörristä.

Mörristä ja Ronistakin on nykyään tullut hyvät kaverit. Ennen Mörri jahtasi Ronia pitkin laidunta niin, että Mörri piti laittaa erilleen. Mutta nyt pojat on ihan BFF tarhassa. Että hyvin tulee toimeen keskenään.
En nyt rupea kirjoittelemaan enempää, koska mulla ei ole Ronista enempää sanottavaa. Pojalle kuuluu hyvää ja se on mun mielestä hyvä asia ja ehkä oleellisin.

Joskus vähän lyhyempiä postauksia :).

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!