Vaikeuksien kautta voittoon ja kuulumiset osa 2

Moikka! Ihanaa taas tulla tänne kirjoittelemaan! Minun vissiin piti kirjoittaa teille kuulumisten toinen osa? Mutta se vähän jäi koska ei ollut mitään isompaa kerrottavaa. Voin sen teille tässä nytten kertoa. Olin siis Hevosmessuilla, mistä en ikinä kirjoittanut postausta. Unohdin ottaa kameran mukaan messuille ja minulla ei olisi edes ollut mitään kuvia näyttää teille. Messuilta mukaani tarttui Mörrille riimu, Ronille uudet ruokintakipot ja itselleni uudet ratsastushanskat. Joten ei mitään ihmeellisempiä.

Mutta mennäämpäs nytten vähän ajankohtaisempiin juttuihin.
Ennen kesälomaa tipuin Mörriltä ensimmäisen kerran selästä. Hypittiin esteitä ja omista virheistäni Mörri kokoajan kielsi. Viimesen kerran kun yritin ja sanoin, että nyt mennään, niin tupsahdin maahan. Mörri oli kieltämässä ja viimetingassa päätin, että nyt mennään ja hevonen teki sivuloikan pylvästä päin ja roikuin hetken aikaa kyljessä kunnes tajusin, että "ei hitto, emmä pysy". Päästin irti ohjista ja lensin kun leppäkeihäs metrinkorkeudesta maahan. Tulipahan maistettua hiekkaa...En tiedä onko Mörrin selästä enneen tiputtu, mutta Mörri säikähti tätä, etten ollutkaan enään selässä. Se pysähty ja katsoi mua ja sen jälkeen juoksi tielle ja sesoi siinä ihan peloissaan. Tulin varovasti lähemmäksi ja menin vähän matkan päähän kyykyyn ja Mörri sitten uskalsi tulla luokse ja sain pojan kiinni. Tämän tragerdian jälkeen hyppäsin Mörrillä vielä kerran ristikon ja jätin sen siihen. Mörri selkeästi pelästy tapahtunutta ja hyppäsin sillä, ettei sille jää mitään traumoja. Seuraavana päivänä hyppäsin vielä kerran sillä ristikon. Ei se seuraavanakaan päivänä kovin hyvä ollut hypätä. Yritti silloinkin kokoajan kieltää. Mutta päästiin kuitenkin parikertaa yli. Jäi kyllä itsellekkin semmonen fiilis ettei haluaisin enään hypätä. Tästä meillä olikin hyppäämisestä hetken tauko.

Olimme tossa kuukausi sitten Venäjällä iskän sukulaisten kanssa käymässä iskän isän kotiseudulla. Eli pappani kotiseudulla, jota en edes ikinä ole nähnyt. Oli vähän karua käydä Räisälässä kun ei sille alueelle olla tehty sen jlk mitään kun Venäjä sen valloitti itselleen. Tarmottiin 5km metsässä, että löydettiin iskän isän talo. Eli voitte kuvitella kuinka paljon sielä on pelkkää metsää, missä ei ole ollenkaan asutusta. Itse talosta ei oikein ollut mitään jäljellä, eikä edes löydetty sitä kohtaa. Ja kaiken lisäksi meidät vietiin sinne maastureilla. Maastureilla ajettiin ensiksi monta kilometriä pikkuteitä, kunnes ei enään päässyt pidemmälle ja tämä loppu pätkä me sitten käveltiin. Meillä oli kaksi tuntia aikaa käydä sielä paikan päällä. Mutta koska onnistuimme menemään vielä kiertoreittiä sinne talolle, niin olimme tunnin myöhässä, siitä kun meidän olisi jo pitänyt olla maastureitten luona. Maasturit siis seisoi kolme tuntia sielä metsässä odottamassa meitä. Maasto oli niin hankalakulkuista, ettei ne turhan päiten ajellut sielä edes takaisin. Tästä yhdenstä tunnista meillä tulikin vähän hintaa lisää. Mutta olihan se sen arvoista! Ainakin itseni mielestä. Sielä metsässä ei edes ollut kenttää, että olisi voinut soittaa osalle porukasta, että ollaan tulossa. Onneksi ne osasi meitä odottaa, eikä paniikkikaan iskenyt. Vasta kotona katsoimme vanhaa kuvaa ja tajusimme, että ei menty tarpeeksi pitkälle järven rannasta mikä siinä oli lähistöllä. No tulipahan käytyä.

Miksi laitoin tämmötteen kuvan tänne? No tässä on vanhaa peltoaukiota!

Varmaan ihmettelette miten tuo Venäjän reissu nyt liittyy Mörriin? Ei se mitenkään liitykkään, mutta kerron asiat järjestyksessä. Nimitääin nytten vasta tulen vähän ajankohtaisempiin juttuihin. Enhän mä nytten ole kun jo hetken aikaa yrittänyt näihin vähän ajankohtaisempiin juttuihin päästä. MUTTA NYT!
Luulette varmaan nytten, että mulle jäi traumat siitä kun tipuin Mörrillä sillon kun hypin. Ei, ei mulle traumoja jäänyt. Jätin vaan hyppimisen sen takia sikseen kun tuli tietenkin takapakkia ja fiilis koko Mörrin treenaamiseen meni kokonaan ja ajattelin, ettei siitä hevosesta mitään estetykkiä tule. Noh, nyt sitten fiilis tähän treenaamiseen taas syttyi liekkeihin, kun Mörri on ollut viimeaikoina niin hyvä ratsastaa, että ajattelin taas vähän kokeilla sitä hyppäämistä. Nyt kun oli kuvaajakin, niin miksi en sitten olisi hypännyt? Mörri oli tosi energinen ja kun laukkasimme, se nosti heti avuista laukan mikä on tosi hyvä juttu ja tottakai kehuin paljon! Mörri hetken aikaa laukkaili ihan mitä sattu laukkaa. Välillä ristilaukkaa ja välillä ihan väärää laukkaa. Annoin sen sitten hetken laukata. Pikkuhiljaa se rauhottui ja rupesi keskittymään ja lopulta laukkaaminen sujuikin tosi hyvin. Tästä olikin sitten hyvä jatkaa pienellä ristikolla. Alotin tällä kertaa ihan pienestä ristikosta viime kerran jälkeen. Ravasin aina esteelle ja kun Mörri hyppäsi, se jatkoi itse laukalla eteen päin, mikä on tietenkin hyvä asia. Mörri hyppäsi tosi hyvin, eikä kertaakaan yrittänyt edes kieltää!! Kaiken lisäksi se imi ihan hirveästi esteelle, mikä on toisinaan hyvä asia ja toisinaan huono asia. Jos Mörri imee se tarkottaa sitä, että vauhtiakin saattaa olla liikaa ja sillon mun pitää saada erityisen hyvin Mörri keskittymään. Mörri kuumeni jo hieman ravipuomeilla. Kai poika tiesi, että kohta hypitään. Sanoinkin sitten Saanalle että ottaa laukkapuomin pois, kun Mörri vähän innostu jo ravipuomeistakin. Noh, kaikin puolin jäi hyvä fiilis. Mörri ei kertaakan kieltänyt ja oma itsevarmuuskin kasvoi siinä. Myös varmaankin Mörrin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Nyt olen ottanut tavoitteeksi, että hyppään Mörrillä aina kerran viikossa.

Hyppäsin Mörrillä siis lauantaina ja sunnuntaina kävin Mörrillä maastossa. Ajattelin, että palauttelen herraa vähän edelliseltä päivältä, mutta en tiedä menikö maastoseissu ihan palauttelemisesta. Mörri nimittäin tykkää maastoilemisesta, ehkä vähän turhan paljon. Alku maasto meni ihan hienosti, mutta sitten Mörri rupesi kuumenemaan, eikä olisi enään malttanut kävellä. Sain kokoajan pidätellä sitä ja rahoittaa. Otimme sitten yhden ravipätkän siinä puolessa välissä ja Mörri ravasi ihan nätisti sen ravipätkän vaikka kovaa olisikin halunnut mennä. Mutta taas kun piti kävellä, se rupesi sähläämään ja tämän sähläämisen seurauksena Mörri hikosi kauheesti. Yritin sitten yhdessä ylämäessä nostaa Mörrillä laukkaa. Olen siis ennenkin yrittänyt ja tähän mennessä laukka ei ole vielä noussut maastossa. Mutta arvatkaa mitä?! NYT SE NOUSI! Mörri siis nosti ensimmäisen kerran maastossa laukan! Olin tosi ylpee Mörristä ja siitä, että ollaan nyt kehitytty sen verran että Mörri nostaa jo maastossa laukan. JEE! Loppumatkasta Mörri rauhottui ja käveli ihan nätisti kotiin. Eikä ollut kotiovella enään hiessä, onneksi. Joskun maastoreissu sujuu ihan nätisti ja välillä...siitä ei mahda tulla mitään. Mutta nytten kaiken kruunasi tuo laukannosto. Tämäkin on taas yksi kehitysaskel.

Eilen mä vaan juoksutin Mörrin. Koska palauttelin sitä lauantailta, kun maastoreissu ei ihan mennyt niin kun sen oli tarkotus mennä. Mörri ravaili kumpaankin suuntaan, käveli ja nostin kumpaankin suuntaan kerran laukan. Oikea kierros on hieman hankala. Mutta kyllä se laukka siihenkin suuntaan nousi. Tänään Mörrillä on vapaapäivä ja huomenna en vielä tiedä mitä teen sen kanssa.
Ainiin, ja hevoset on taas kesälaitumella. Mikä tarkottaa sitä, että niille ei tarjota rehuja ja laidun on 200m päässä jonne on ihan kiva kävellä..Tuleepahan liikuttua. Minä nimittäin juoksen sen pätkän aina, ettei mene niin paljon aikaa siihen kävelemiseen.

Teen teille vielä erillisen kuvapostauksen Venäjän reissusta. Nyt laitoin yhden kuvan tähän postaukseen, että pääsette jyvälle.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!