Moikka! Kerroin teille jo edellisessa postauksessa etten välttämättä kerkeä kirjoittelemaan viikonlopun aikana, koska viikonloppuna mulla oli niin paljon menoa etten olisi kerennyt koneen ääreen välissä. Mutta nyt tämä kiireinen viikonloppu on takana ja kerroin teille nytten mitä tehtiin viikonloppuna Mörrin kanssa. Kerron teille myös, että mitä tein tänään Mörrin kanssa.
Kerroin teille jo aikaisemmin että olen ottanut tavoitteeksi hyppiä Mörrillä kerran viikossa. Olen ottanut tavotteestani kiinni ja yritän nytten ahkerasti toteuttaa tätä tavoitetta. Kerroin teille samalla nytten mitä tein muinakin päivinä kun en ole kirjoitellut tänne, enkä saanut kuvaajaa.
Perjantain en tehnyt Mörrin kanssa mitään ihmeempiä. Yksi tavoitteeni on myös, että käyn maastossa kerran viikossa ja saatan myös tehdä sen lisäksi Mörrin kanssa pellolla tai kentällä jotain jos maastolenkki on lyhyt. Kävin siis Mörrin kanssa perjantaina 4km lenkin, mikä tuntui katastrofilta. Mörri oli alkumatkasta ihan kiva ja käveli pitkillä ohjilla reippaasti mutta käynti pysyi kokoajan. Päätin sitten lyhentää ohjat ja siitä se katastrofi alkoikin jo. Mörri ei olisi enään halunnut kävellä ja yritti kokoajan hölkätä ja juosta alta pois, ravata ja kaikkea mahdollista. Mörri vaan ei pystynyt koko matkan aikana rentoutumaan ollenkaan. Kokoajan olisi halunnut mennä kovempaa, kuin käyntiä. Loppumatkasta mä sitten annoin sen hetken ravata. Aika reipastahan se ravi oli ja sain kokoajan pidättää, mutta käsissä Mörri kuitenkin pysyi. Tämän ravipätkän jälkeen Mörri onneksi rauhottui hetkellisesti. En tiedä oliko syynä se, että oltiin lähempänä kotoa vai se että, se sai hetken aikaa mennä? Sitä kun ei tiedä.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Mörrin kanssa pitäisi vähän päästellä pellolla. Niimpä mä menin loppumatkasta Mörrin kanssa pellolle ja laukkailin sielä sen kanssa. Yritin myös nostaa sen kanssa oikeaa laukkaa, mutta se nyt ei ihan noussut...liinassa oikea laukka nousi hyvin. Selästä se nyt ei ainakaan perjantaina noussut. Mokomakin ydinpommi. Lopuksi tein Mörrin kanssa käyntityöskentelyä vielä, että Mörri rauhottuisi ja rentoutuisi. Innostuessaan se on yleensä hyvin vaikea saada enään keskittymään minkäänlaiseen työskentelyyn. Sain sen kuitenkin sen verran rentoutumaan että uskalsin päästää ohjat ja kävellä loppukäynnit pellolla.
Nyt päästään siihen lauantaihin joka on koko postauksen pääjuttu. Lauantaina menin esteitä Mörrillä ja kuvaajana oli Saana. Nyt kun olen ottanut tavotteestani kiinni ja kun viimekerta sujui todella hyvin, niin oli taas kiva hakea Mörri ja mennä vähän hyppimään ja katsoa että mimmonenkohan se tänään mahtaa esteitten päällä olla. Tiesin jo alussa että Mörrillä oli eilen hirveästi energiaa mikä tarkoittaa sitä, että on sille herralla myös tänään energiaa. Ihan mielenkiinnolla odotin, että mitäköhän meijän hyppimisestä oikein tulee. Mietin jo etukäteen, että tuleekohan kieltoja.
Alussa tein Mörrin kanssa vähän käyntityösketelyjä. Teen yleensä joka tunnin aluksi tai päätteeksi. Ihan hyvä aina vähän harjoitella. Käynnissäähän se kaikki lähtee liikkeelle. Eikö se niin mene? Noh, Mörri rupesi toimimaan ihan ok käynnissä. Hieman oli tahmeutta taipumisessa, mutta hevonen ainakin rupesi rentoutumaan mikä oli pääasia. Nostin sitten ravin ja tein vähän työskentelyjä ravissa, ympyrällä. Mörri oli ravissa todella tahmea ja jännittynyt. Oikeassa kierroksessa pääasiassa. Vasen kierros sujui ihan hyvin. Olisihan se paremminkin voinut mennä, mutta olin tyytyväinen siihen tulokseen.
Laukkailin sen kanssa sitten hetken ympyrällä. Tässä meillä tulikin pieni ongelma. Mörri nimittäin ei heti nostanut laukkaa ja sain sen kanssa hetken aikaa pyöriä, että laukka nousi. Se saattoi nousta, mutta Mörri rikkoi sen helposti heti noston jälkeen. Välillä se taas nostaa laukan ihan hyvin, heti ekalla yrityksellä ja joskus sen kanssa taas saa painia pitempään, että laukka nousee. Noh, lopulta kuitenkin sain laukan nostettua ja laukkailtiin siinä sitten hetki. Mörri rauhottui laukatessa ja ehkä vähän väsykin hetkellisesti. Hetken aikaa siinä sitten käveltiin ennekun ruvettiin hyppimään esteitä.
Esteet lauantaina koitui kyllä katastofiksi. Sanoin että Mörrillä oli hieman energiaa, mikä haittasi herran keskittymistä. Se tiesi millon ruvetaan hyppimään ja koko hevonen meinasi seota. Ensiksi en meinannut saada sitä ravaamaan millään. Mörri olisi vaan halunnut kokoajan laukata eikä tästä syystä olisi halunnut nostaa ravia. Ravi ollaan kuitenkin saatu aina nostettua pienen painimisen jälkeen. Kun olen saanut Mörrin ravaamaan niin sen jälkeen yritän saada sen asettumaan ja rentoutumaan. Tämän jälkeen voin mennä esteelle.
Mörri hyppäsi kaikki kerrat tosi hienosti, mutta se vaan innostui esteistä niin paljon, että hyppiminen oli lähes mahdoitonta. Viimesellä kerralla tultiin laukalla esteelle ja Mörri hyppäsi tosi hienosti! Muut kerrat tultiin ravissa, koska laukka oli aika holtitonta ja jos en saanut sitä laukkaamaan kunnolla niin se olisi ollut varma kielto. Mörri kuitenkin viimesellä kertaa laukkasi hienosti ja uskalsin jopa laukassa mennä esteen yli. Vähän ennen estettä Mörrillä oli pientä epävarmuutta että hyppääkö hän vai ei, mutta hienosti meni silti yli. Hieno poika!
Niinkun otsikkokin sanoo, että Mörri oli pieni ydinpommi. Mutta hyppelyt sujui muuten tosi kivasti ja hyvin. Kieltoja ei tullut yhtäkään, mikä on aina tosi positiivista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. En hyppinyt kuin pieniä ristikoita, koska korkeus ei ole nyt tärkein, vaan Mörrin tekniikka jota harjotan sillä tällä hetkellä. Kun tekniikka rupee olemaan kunnossa, niin sitten voidaan nostaa esteen korkeutta.
Sunnuntaina ajattelin ratsastaa Mörrin kevyesti läpi ilman satulaa. Tulin aika myöhään kotiin sunnuntaina ja tästä syystä en edes ratsastanut sillä kamalan pitkään tai muutenkaan kunnolla. Kävin vain pikaisesti ratsastamassa hevosen läpi lauantain estereenin jälkeen.
Olen mennyt Mörrillä viimeksi talvella ilman satulaa ja sen kyllä huomasi hevosesta. Ehkä oli virhe mennä ilman satulaa. Mörri nimittäin hikosi vaikka mentiin vaan käyntiä ja ravia. Poika oli niin jännittynyt siitä, ettei selässä ollutkaan satulaa, vaan sen iholla oli ihminen joka tuntui Mörrin mielestä tosi epämukavalta eikä se ollenkaan tiennyt mitä mä haluan siltä.
Se oli käynnissa hyvin jännittynyt ja meinasi juosta pois alta. Pitkillä ohjilla se vielä jotenkuten malttoi kävellä, mutta kun kiristinkin ohjat niin Mörri luuli, että nyt mennään. Kävelin sen kanssa, mutta se ei olisi ollenkaan malttanut kävellä, koska ei ymmärtänyt sitä, että en nyt halua siltä mitään muuta. Tein sen kanssa pitkään käyntityöskentelyä, mutta ei Mörri vaan osannut rentoutua. Tämän seurauksena päätin vihdoin nostaa sillä ravin mikä oli ehkä virhe. Mörriltä nimittäin löytyi kaksi vaihdetta, tosi nopea käynti ja kiitoravi.
Lopulta ymmärsin, että se on vaan niin herkkä, eikä ollut ollenkaan mun kanssa samalla aaltopituudella tämän asian suhteen. Mun piti istua rvissa aivan hissukseen, tietyssä kohtaa. En saanut horjahdella, en saanut pomppia. Kädetkin piti olla ihan hiljaa paikallaan. Näin Mörri rauhottui ravissa ja osasi ravata ihan nätisti ja rauhallisesti. En ymmärrä kun ei se talvella noin hankala ollut tuon asian suhteen. En tiedä onko tuo jotain väliaikaista vai oliko sillä vaan taas niin paljon energiaa. Tai voi olla että sillä on selässä joku jumikin :/. Toivottavasti ei.
Oikea kierros oli vielä hankalampi. Mörri suostui oikeaan kierrokseen ravata vain puolikierrosta. Lopulta sain sen ravaamaan kokonaisen kierroksen jonka jälkeen lopetin sen siihen.
Ilmeisesti pitää ruveta jo ilman satulaakin ratsastelemaan kerran viikossa, kun siitäkin tullut nyt tuommoinen ongelma.
 |
| Kuva: (c) Eve Julkunen |
Perjantai:
Perjantain en tehnyt Mörrin kanssa mitään ihmeempiä. Yksi tavoitteeni on myös, että käyn maastossa kerran viikossa ja saatan myös tehdä sen lisäksi Mörrin kanssa pellolla tai kentällä jotain jos maastolenkki on lyhyt. Kävin siis Mörrin kanssa perjantaina 4km lenkin, mikä tuntui katastrofilta. Mörri oli alkumatkasta ihan kiva ja käveli pitkillä ohjilla reippaasti mutta käynti pysyi kokoajan. Päätin sitten lyhentää ohjat ja siitä se katastrofi alkoikin jo. Mörri ei olisi enään halunnut kävellä ja yritti kokoajan hölkätä ja juosta alta pois, ravata ja kaikkea mahdollista. Mörri vaan ei pystynyt koko matkan aikana rentoutumaan ollenkaan. Kokoajan olisi halunnut mennä kovempaa, kuin käyntiä. Loppumatkasta mä sitten annoin sen hetken ravata. Aika reipastahan se ravi oli ja sain kokoajan pidättää, mutta käsissä Mörri kuitenkin pysyi. Tämän ravipätkän jälkeen Mörri onneksi rauhottui hetkellisesti. En tiedä oliko syynä se, että oltiin lähempänä kotoa vai se että, se sai hetken aikaa mennä? Sitä kun ei tiedä.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Mörrin kanssa pitäisi vähän päästellä pellolla. Niimpä mä menin loppumatkasta Mörrin kanssa pellolle ja laukkailin sielä sen kanssa. Yritin myös nostaa sen kanssa oikeaa laukkaa, mutta se nyt ei ihan noussut...liinassa oikea laukka nousi hyvin. Selästä se nyt ei ainakaan perjantaina noussut. Mokomakin ydinpommi. Lopuksi tein Mörrin kanssa käyntityöskentelyä vielä, että Mörri rauhottuisi ja rentoutuisi. Innostuessaan se on yleensä hyvin vaikea saada enään keskittymään minkäänlaiseen työskentelyyn. Sain sen kuitenkin sen verran rentoutumaan että uskalsin päästää ohjat ja kävellä loppukäynnit pellolla.
Lauantai:
Nyt päästään siihen lauantaihin joka on koko postauksen pääjuttu. Lauantaina menin esteitä Mörrillä ja kuvaajana oli Saana. Nyt kun olen ottanut tavotteestani kiinni ja kun viimekerta sujui todella hyvin, niin oli taas kiva hakea Mörri ja mennä vähän hyppimään ja katsoa että mimmonenkohan se tänään mahtaa esteitten päällä olla. Tiesin jo alussa että Mörrillä oli eilen hirveästi energiaa mikä tarkoittaa sitä, että on sille herralla myös tänään energiaa. Ihan mielenkiinnolla odotin, että mitäköhän meijän hyppimisestä oikein tulee. Mietin jo etukäteen, että tuleekohan kieltoja.
Alussa tein Mörrin kanssa vähän käyntityösketelyjä. Teen yleensä joka tunnin aluksi tai päätteeksi. Ihan hyvä aina vähän harjoitella. Käynnissäähän se kaikki lähtee liikkeelle. Eikö se niin mene? Noh, Mörri rupesi toimimaan ihan ok käynnissä. Hieman oli tahmeutta taipumisessa, mutta hevonen ainakin rupesi rentoutumaan mikä oli pääasia. Nostin sitten ravin ja tein vähän työskentelyjä ravissa, ympyrällä. Mörri oli ravissa todella tahmea ja jännittynyt. Oikeassa kierroksessa pääasiassa. Vasen kierros sujui ihan hyvin. Olisihan se paremminkin voinut mennä, mutta olin tyytyväinen siihen tulokseen.
Laukkailin sen kanssa sitten hetken ympyrällä. Tässä meillä tulikin pieni ongelma. Mörri nimittäin ei heti nostanut laukkaa ja sain sen kanssa hetken aikaa pyöriä, että laukka nousi. Se saattoi nousta, mutta Mörri rikkoi sen helposti heti noston jälkeen. Välillä se taas nostaa laukan ihan hyvin, heti ekalla yrityksellä ja joskus sen kanssa taas saa painia pitempään, että laukka nousee. Noh, lopulta kuitenkin sain laukan nostettua ja laukkailtiin siinä sitten hetki. Mörri rauhottui laukatessa ja ehkä vähän väsykin hetkellisesti. Hetken aikaa siinä sitten käveltiin ennekun ruvettiin hyppimään esteitä.
Esteet lauantaina koitui kyllä katastofiksi. Sanoin että Mörrillä oli hieman energiaa, mikä haittasi herran keskittymistä. Se tiesi millon ruvetaan hyppimään ja koko hevonen meinasi seota. Ensiksi en meinannut saada sitä ravaamaan millään. Mörri olisi vaan halunnut kokoajan laukata eikä tästä syystä olisi halunnut nostaa ravia. Ravi ollaan kuitenkin saatu aina nostettua pienen painimisen jälkeen. Kun olen saanut Mörrin ravaamaan niin sen jälkeen yritän saada sen asettumaan ja rentoutumaan. Tämän jälkeen voin mennä esteelle.
Mörri hyppäsi kaikki kerrat tosi hienosti, mutta se vaan innostui esteistä niin paljon, että hyppiminen oli lähes mahdoitonta. Viimesellä kerralla tultiin laukalla esteelle ja Mörri hyppäsi tosi hienosti! Muut kerrat tultiin ravissa, koska laukka oli aika holtitonta ja jos en saanut sitä laukkaamaan kunnolla niin se olisi ollut varma kielto. Mörri kuitenkin viimesellä kertaa laukkasi hienosti ja uskalsin jopa laukassa mennä esteen yli. Vähän ennen estettä Mörrillä oli pientä epävarmuutta että hyppääkö hän vai ei, mutta hienosti meni silti yli. Hieno poika!
Niinkun otsikkokin sanoo, että Mörri oli pieni ydinpommi. Mutta hyppelyt sujui muuten tosi kivasti ja hyvin. Kieltoja ei tullut yhtäkään, mikä on aina tosi positiivista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. En hyppinyt kuin pieniä ristikoita, koska korkeus ei ole nyt tärkein, vaan Mörrin tekniikka jota harjotan sillä tällä hetkellä. Kun tekniikka rupee olemaan kunnossa, niin sitten voidaan nostaa esteen korkeutta.
 |
| Eipä tuo oma istuntanikaan mikään kovin häävi ole. |
 |
| Kuvat: (c) Saana Ansaharju |
Sunnuntai:
Sunnuntaina ajattelin ratsastaa Mörrin kevyesti läpi ilman satulaa. Tulin aika myöhään kotiin sunnuntaina ja tästä syystä en edes ratsastanut sillä kamalan pitkään tai muutenkaan kunnolla. Kävin vain pikaisesti ratsastamassa hevosen läpi lauantain estereenin jälkeen.
Olen mennyt Mörrillä viimeksi talvella ilman satulaa ja sen kyllä huomasi hevosesta. Ehkä oli virhe mennä ilman satulaa. Mörri nimittäin hikosi vaikka mentiin vaan käyntiä ja ravia. Poika oli niin jännittynyt siitä, ettei selässä ollutkaan satulaa, vaan sen iholla oli ihminen joka tuntui Mörrin mielestä tosi epämukavalta eikä se ollenkaan tiennyt mitä mä haluan siltä.
Se oli käynnissa hyvin jännittynyt ja meinasi juosta pois alta. Pitkillä ohjilla se vielä jotenkuten malttoi kävellä, mutta kun kiristinkin ohjat niin Mörri luuli, että nyt mennään. Kävelin sen kanssa, mutta se ei olisi ollenkaan malttanut kävellä, koska ei ymmärtänyt sitä, että en nyt halua siltä mitään muuta. Tein sen kanssa pitkään käyntityöskentelyä, mutta ei Mörri vaan osannut rentoutua. Tämän seurauksena päätin vihdoin nostaa sillä ravin mikä oli ehkä virhe. Mörriltä nimittäin löytyi kaksi vaihdetta, tosi nopea käynti ja kiitoravi.
Lopulta ymmärsin, että se on vaan niin herkkä, eikä ollut ollenkaan mun kanssa samalla aaltopituudella tämän asian suhteen. Mun piti istua rvissa aivan hissukseen, tietyssä kohtaa. En saanut horjahdella, en saanut pomppia. Kädetkin piti olla ihan hiljaa paikallaan. Näin Mörri rauhottui ravissa ja osasi ravata ihan nätisti ja rauhallisesti. En ymmärrä kun ei se talvella noin hankala ollut tuon asian suhteen. En tiedä onko tuo jotain väliaikaista vai oliko sillä vaan taas niin paljon energiaa. Tai voi olla että sillä on selässä joku jumikin :/. Toivottavasti ei.
Oikea kierros oli vielä hankalampi. Mörri suostui oikeaan kierrokseen ravata vain puolikierrosta. Lopulta sain sen ravaamaan kokonaisen kierroksen jonka jälkeen lopetin sen siihen.
Ilmeisesti pitää ruveta jo ilman satulaakin ratsastelemaan kerran viikossa, kun siitäkin tullut nyt tuommoinen ongelma.
Maanantai:
Tänään irtuhypytin Mörrin. Okei edellisestä hyppimisestä ei ollut kuin paripäivää, mutta nyt ei sitten koko loppuviikkona hypitäkkään. Ihan vain sen takia ettei herran jalat mene. Niin kävi jo Ronille...Mutta syy ei ollut hyppimisessä. Jännevamma oli puhjennut laitumella.
Kuvaajaa en saanut joten otin itse kuvia kun Mörri hyppi ja sen takia kuvat on takaapäin otettuja.
Mörri hyppäsi 90cm!! Sen ensimmäinen isompi este! Pesin myös Mörrin tänään. Mörrille tuli ihanan pehmeä karva pesusta. Pesin sen Horse Power Shamppoolla.
 |
| Kuvat olisivat varmasti olleet hienoja jos kuvaaja olisi ollut edessä eikä takana. Mutta itse kun olin kuvaamassa niin ei oikein kerkeä sinne eteen juosta ottamaan kuvaa. |
 |
| On se komea! |
 |
| Mörri <3 |
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti