Ronin ja minun ensimmäinen vuosi

Moikka! Laitoin kauan sitten, arvostelun parista aiheesta ja se mikä saa eniten ääniä niin kirjotan siitä postauksen.  No äänihän ei tullu kun yksi ja se meni nyt Ronin ja mun ensimmäiselle vuodelle. Joten näin joulun kunniaksi kirjotan teille miten Ronin ja mun ensimmäinen vuosi meni yhdessä.

Roni oli mun ensimmäinen hevonen ja olin  aina halunnu lämppärin, koska naapurissa ratsasteltiin aina niitten lämpösellä ja ihastuin siihen  ja siitä päätin että meille tulee lämpönen.

Roni ei ehkä ollut mikään paras vaihtoehto ensimmäiseksi hevoseksi vaikka olinkin kauan harrastanut ratsastusta niin ei mun taidot riittäneet viedä Ronia vielä sillon eteenpäin.

Ronin edellinen omistaja oli ostanut tai saanut Ronin koska se olisi mennyt muuten teuraaksi ellei joku olisi sitä ottanut. Syynä siihen oli Ronin huono kilpamenestys ja silloin tullut jalkavamma, eikä Ronilla voinut enään kilpailla ja se todettiin turhaksi. Ronin edellinen omistaja koulutti Ronia 4 vuotta kunnes kyllästy ratsastukseen ja myi Ronin eteenpäin ja nyt se herra on ollu meillä kohta 6 vuotta.

Mulla oli alussa videokamera jolla sai todella surkeita kuvia. Blogini oli alkuun täyteen tämmötteitä kuvia joista juuri ja juuri erottaa missä hevonen kuvassa on :D

Kun Roni tuli meille se oli ekan kuukauden yksin ja näki välillä naapureitten hevosia. Axu tuli myöhemmin meijän tallupaikalle  ja sitten Ronilla oli Axu kaverina. Axun omistaja sanoi että Axu on ollu alimmaisena laumassa, mutta toisin kävi. Se alisti myöhemmin Ronin ja tästä Axu sitten innostui ja rupes Ronia kiusaamaan laumassa. Myöhemmin tämä loppui kun tallille tuli lisää hevosia.

Ekat kaksi viikkoa vaan taluttelin ja juoksuttelin Ronia. Se oli alussa tosi jännittynyt ja ihmeissään uudesta tallipaikasta. Käytiin kävelemässä maastolenkki ja tutustumassa uusiin paikkoihin jotta Roni tottuis uuteen ympäristöön. Myöhemmin kaksi viikkoa sen jälkeen nousin Ronin selkään. Iskä autto mua siinä. En päässyt edes pihasta pois kun Roni alkuun peruutteli ja käveli sivuttain ja oli ihan hämillään. Iskä sitten talutti mua vähän aikaa pihassa kunnes Roni rupes rauhottumaan ja kävelemään kunnolla. Lopulta Roni käveli kiltisti ilman apuja. Lopetimme sitten siihen siltä päivältä ettei tule liikaa kerralla tehtyä.

Seuraavalla kerralla ravailin jo vähän pellolla ja sekin rupes sujumaan hyvin. Ravailtiin vaan edes takas semmosta suoraa pätkää mistä oltiin niitetty heinät pois. Roni oli edelleen tosi rauhaton ja jännittynyt, mutta kun oltiin hetken aikaa ravailtu niin Roni rupes rauhottumaan. Myöhemmin uskalliettiin jo mennä maastoon ilman mitään ongelmia!

Roni on aina ollu semmonen hevonen joka jännittää uusia paikkoja, uusia asioita, uusia ihmisiä. Siksi se oli alussakin niin hankala käsitellä. Se meinasi loikkia joka suuntaan ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuu. Se oli ehkä liian hankala käsiteltävä ekaks hevoseks vaikka eihän meillä ollut mitään suurempia ongelmia ja iskäki auttoi aina sillon kun tarvitsin apua. Ongelmia rupes tulemaan vasta jälkeen päin kun Roni rupes testaamaan uusia omistajiaan.

Eka kooste oli tarha. Se ei antanut kiinni kun sitä piti hakea tarhasta. Tehtiin kaikki maholliset keinot ja ei sitten millään. Sillon rupesin miettimään että miksi olen menny ostamaan tämmötteen hankalan yksilön? Yritettiin iskän kanssa kaiken laisilla herkuilla eikä tullu. Sain monta itkupotkuraivaria ja mietin vaa että miksi? Roni yleensä aina lopulta antoi jotenkin kiinni, mutta nää oli ehkä niitä hankalampia hetkiä silloin. Meillä tuli ilmi myös lisää hankaluuksia.

Olin ratsastamassa naapurini kanssa pellolla jonne tuli tallilaisemme Piia Axun kanssa. Nämä oli niitä hetkiän kun oma henkeni oli kyseessä. Nimittäin Axu ja naapureitten lämppäri (Dude) haisteli toisiaan ja yllättäen Axu rupe kiljumaan niin hullun lailla etten ole ikinä vielä kuullut että ykskään hevonen olis huutanu niin kovaa. Heti tämän tapahtuman jälkeen Roni rupes nousemaan pystyyn. Sillon en vielä tiennyt miten pitäis olla kun hevonen nousee pystyyn ja roikuin ohjista kiinni pitäen niin kovaa kun käsilläni jaksoin. Toruin Roni mutta se teki sen aina vaan uudelleen. Hyppäsin välillä pois selästä ja toruin Ronia, mutta kun pääsin takas selkään niin sama jatkui. Mun joutuin lopettamaan ratsastus tähän koska siitä ei yksinkertaisesti enään tullut mitään. Roni ei ole ikinä noussut noin pystyyn ja noin rajusti, en tiedän vielä tänä päivänäkään että mikä sille tuli. 

Seuraavana päivänä kun menin uudelleen ratsastamaan Ronilla, niin se oli kuin mitään ei olis ikinä tapahtunu. Hieman herpaantunu se oli kyllä mutta se rauhoittuin nopeasti ja oli ihan fine.

Myöhemmin kun rupesin hyppimään Ronilla esteitän niin ei siitäkän alussa tulluit yhtään mitään. Se alkuun kielteli tosi paljon esteitä ja teki kaikkensa, ettei sen olisi tarvinnyt hypätä. Meillä oli silloin oma tekemä jonkinlainen maastoeste pellolla jota me hypimme. Esteen korkeus oli ehkä 50cm.

Alotimme Ronin kanssa esteitten hyppäämisen aika varovasti. Tappelin Ronin kanssa tosi paljon että sain sen menemään esteen yli. Silloinkin vaan mietin, että miksi ostin tämmötteen hankalan hevosen kun ei esteeitten hyppäämisestäkään tullut yhtään mitään. Noh, en kuitenkaan antanut periksi ikinä. Myöhemmin menin valmennuksiin ja silloin rupesi tulemaan muutosta hyppäämiseen. Meidän molempien itevarmuus kasvoi. Ekan vuoden jälkeen meillä ei ollut enään suurempia ongelmia esteitten kanssa. Se meni ne ilman mitään ongelmia ja Ronin kieltely loppui lähes kokonaan.

Tässä oli nyt vähän katsausta miten Ronin ja mun ensimmäinen vuosi meni. Voin tehdä teille myöhemmin myös Mörristä samanlaisen postauksen, mutta siihen voi mennä hetki. 

Tein osan tästä postauksesta koulu ajalla silloin kun aikaa oli. Joten virheitä voi olla koska kännykkä tietenkin. Mutta toivottavasti nyt piditte tästä postauksesta. Anteeksi, että olen ollut taas poissa blogin piiristä.